Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

virtu.fi

Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus

Omat työkalut



Pääsivu Verkkokonsultaatio Päihdetyö Huumetyön järjestäminen Lapissa

Huumetyön järjestäminen Lapissa

Marraskuu 2008

KYSYMYS

1. Minkälainen tarve Lapissa on huumeidenkäyttäjien terveysneuvonnalle (neulojenvaihto ym) ja opioidiriippuvaisten korvaushoidolle? Sininauhaliiton Tukikohta-hankkeen Länsi-Pohjan aluetta palvellut terveysneuvontapilotti on päättymässä ja ymmärtääkseni jatkoa ei ole tiedossa muulla rahoituksella.
2. Millainen on lappilainen huumeiden käyttäjä ja miten hän ja hänen ongelmansa poikkeaa monipäihteisyydestä? Eli mitä erityistarpeita palveluille voisi olla?
3. Millaisia tiedollisia tai muita vastaavia tarpeita itsellänne päihdetyön verkkokonsultteina on huumeiden käytön, ongelman, konsultaatioratkaisujen tms. kannalta tulevaisuudessa?

VASTAUS

1. Lapissa huumekysymykset koskettavat erityisesti kaupunkeja (Kemi, Rovaniemi) ja näyttäytyvät muutoin maakunnassa varsin marginaalisina, tosin kaiketi nousevina ilmiöinä. Esimerkiksi Länsi-Pohjan alueella Tukikohta-hanke on osoittanut, että tarvetta terveysneuvonnalle on ja tulevaisuudessa tarve tulee luultavimmin kasvamaan. Kemin kaupungissa ollaan vakuuttuneita, että palvelua tarvitaan ja terveysneuvontapalvelun jatkon järjestäminen on työn alla. Kaupungeissa terveysneuvontaa neulojenvaihtoineen tulisi olla tarjolla säännöllisenä, matalan kynnyksen palveluna. Pienemmissä kunnissa tämän tulisi tapahtua osana normaaleja perusterveyspalveluja. Lapin lääninhallitus on kokoamassa työryhmää terveysneuvontaan liittyen. Pitkien välimatkojen Lapissa myös liikkuvien terveysneuvontayksiköiden käyttö voisi tulla kysymykseen.

Opioidien käyttäjien määrä on kasvanut ja tuntuma on, etteivät käyttäjät tiedä hoitomahdollisuuksista tai eivät saa maksusitoumuksia vieroitushoitoon. Korvaushoidossa ei kaiketi ole montaa lappilaista, mutta opiaattivieroituksille ja korvaushoidon arvioinneille on kasvava tarve Lapissa. Kipulääkkeiden käytön arvioidaan myös lisääntyneen. Rovaniemellä korvaushoitoon liittyen on kaupungin viranomaisten ja psykososiaalisen terveydenhuollon toimijoiden keskuudessa käynnissä valmistelu korvaushoidon sisällön ja käytäntöjen määrittelemiseksi ja hoidon käynnistämiseksi. Pohjois-Suomessa on menossa ERVA-hanke, jossa mallinnetaan mm. opioidiriippuvaisten hoitoa.

Vaikka ongelma näyttäytyy marginaalisena, nähdään tällä saralla tehtävä työ kuitenkin kannattavana ja palvelun tarjoaminen todennäköisesti tuo esiin sellaisia avun tarvitsijoita, joista ei olisi muuten ollut tietoa. Huumeiden käyttäjien arvellaan olevan vielä huonommassa asemassa kuin alkoholin käyttäjien myös terveysneuvontakysymyksen osalta.

2. Lappilainen huumeongelma ei poikkea valtakunnallisesta paitsi siinä, että pienessä väestömäärässä jokainen ongelmainen on erityistapaus, koska paikallisia hoitomahdollisuuksia ei ole tai niitä ei käytetä. Oululainen verkkokonsulttimme arvelee, ettei Lapin tilanne poikkea juurikaan Oulun tilanteesta. Oulussa toimii terveysneuvontapiste Vinkki ja käynnit siellä ovat noususuuntaisia. Erityisesti korvaushoidon tarpeen arvioinnille ja paikallisten, mielenterveys- ja päihdetyön yhteisten hoitomallien luomiselle nähdään olevan tarvetta. Entistä enemmän on myös tarvetta opioidivieroituksiin ja paine korvaushoitoon on kasvamassa.

Huumeidenkäyttäjissä on enenevästi opiaattien käyttäjiä ja moni entinen amfetamiinin käyttäjä on siirtynyt kipulääkkeisiin ja opiaatteihin. Sekakäyttö on yleistä ja sosiaalinen tilanne todella huono. Asunnottomuus, talousvaikeudet ja vakavat mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Laitoshoidon näkökulmasta huumeidenkäyttäjät ovat todella huonossa somaattisessa ja psyykkisessä kunnossa ja useimmat jo pahasti syrjäytyneitä työelämästä ja muustakin yhteiskunnasta. Palvelujärjestelmälle he ovat haaste, jota kuntien tiukka talous vaikeuttaa. Riittäviä päihdepalveluja on vaikea saada. Asiakasta voidaan pompotella päihdehuollon ja mielisairaalan välillä kustannussyistä. Paineet näkyvät erikoissairaanhoidossa. Paikallinen hoitomalli olisi tarpeen ja mielenterveys- ja päihdetyön pitäisi hoitaa nämä asiakkaat yhdessä. Paitsi paikallisesti, myös alue- ja seututason yhteistyö ja yhteiset toimintamallit nähdään tärkeinä.

Lapin nuorten päihde- ja huumeklinikka Rompun päihteenkäyttöprofiilissa vuonna 2007 edustetuimpia olivat täysi-ikäiset sekakäyttäjät, jotka käyttivät alkoholia, lääkkeitä ja/tai kannabista, toisena oli pelkästään alkoholia käyttävä nuoriso, ja kolmantena ryhmänä asiakasmäärien osalta olivat ruiskukäyttäjät, joiden pääpäihde oli Subutex, mutta jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Suuntaus näyttää olevan samanlainen tänä vuonna. Alle 25-vuotiaita rovaniemeläisiä iv-käyttäjiä on vuodesta 2003 lukien ollut Rompussa pitkälti toistasataa ja arvion mukaan suurin osa ruiskukäyttäjistä ei ole minkäänlaisten päihdepalveluiden piirissä.

Lastensuojelun näkökulmasta asiakkaina on ollut enenevissä määrin esimerkiksi Rovaniemellä raskaana olevia tai lapsen saaneita äitejä/perheitä, joilla on kovien huumausaineiden käyttöä. Kyse on alle 25-vuotiaista vanhemmista, joilla huumausaineiden käyttö on alkanut jo alaikäisenä ja jotka ovat samaa käyttäjäpiiriä. Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni-projektin myötä tulleet avopalveluyksikkö ja päihde-ensikoti ovat olleet lastensuojelulle pelastus. Yhteistyö lastensuojelun ja aikuissosiaalityön kanssa on ollut toimivaa. Myös Rompun asiantuntemus ja palvelut hyödyttävät lastensuojelua. Huumausaineongelma ei alaikäisten kohdalla ole viime aikoina näyttäytynyt ongelmana Rovaniemellä.

3. Tiedollista ja myös käytännön työhön liittyvää koulutusta tarvitaan opioidiriippuvuuden hoidosta samoin kuin tietoa huumeongelman yleisyydestä ja vaikuttavista hoitomalleista. Rinnakkaisten toimijoiden (sosiaalitoimi, poliisi, terveystoimi) yhteinen koulutus nähtäisiin hyvänä, jotta saataisiin tietoa eri näkökulmista näistä kysymyksistä. Huumetiedon päivitystä tarvittaneen koko sosiaali- ja terveyssektorilla ja laajemminkin. Kunnissa tulisi olla kokonaiskäsitys porrastetuista, oikein kohdennetuista palveluista, jotta säästyttäisiin siltä, että huumeiden käyttäjät jäävät vaille asianmukaista palvelua ja kuormittavat heille sopimattomia ja tarpeettomia palveluja. Kysymys on niin tietämättömyydestä kuin asenteistakin.

Lisätietoja: Käytännön läheinen haittojen vähentämiseen liittyvä yhdysvaltalaisten sosiaalityöntekijöiden ja terapeuttien kirjoittama kirja: ”Over the Influence”.

  • Kysymykseen vastasi Maria Martin, suunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
  • Vastaamiseen osallistuivat Riitta Hakala, Kerttu Vesterinen, Unto Matinlompolo, Johanna Puolakka, Satu Hoikka, Ismo Järvinen ja Raija Kumpula
Tietoa virtu.fi:stä