Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

Omat työkalut



Pääsivu uutiset Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimimisen valtakunnallisesta tilanteesta 3/2017

Selvitys sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimimisen valtakunnallisesta tilanteesta 3/2017

Keskinen Elisa, asiantuntija TKI VTM
Kiiski Kati, tutkija VTL
Kuusinen-James Kirsi, kehittämispäällikkö VTT
Vuorijärvi Petri, tutkija FM, YTM

Lue koko selvitys »

Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tehneet selvityksen sosiaalityöntekijöiden tilapäisenä sijaisena toimimisen tilanteesta eri kunnissa ja kuntayhtymissä. Raportti toimii osana laajempaa sosiaalihuollon tehtävä-rakenteen selvitystä, jonka STM on tilannut osaamiskeskukselta. Selvitys pohjautuu ajalla 20.2.–2.3.2017 tehtyyn valtakunnalliseen sähköiseen kyselyyn. Kysely kohdennettiin sosiaalityön operatiivisesta johtamisesta kunnissa/kuntayhtymissä vastuussa oleville henkilöille.

Kyselyn tavoitteena oli selvittää:
1. Nykytilanne

  • a. Sosiaalityöntekijän vakanssien määrä ja täyttäminen a)vakinaiset b)sijaisuudet
  • b. Mitä haasteita/vaikeuksia vakanssien täyttämisessä on kunnissa ilmennyt?
  • c. Miten näitä haasteita on kunnissa ratkaistu?
  • d. Miltä tilanne näyttää a)palvelujen antamisen b)asiakkaiden c)henkilöstön (työhyvinvoinnin) näkökulmasta?
  • e. Miten ammattihenkilölain edellyttämä ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johto ja valvonta opiskelijalle on toteutettu?

2. Tulevaisuuden arviointi

  • a. Millaisena vastaajat näkevät tilanteen keväällä 2017 ja vuoden päästä?
  • b. Miten sote-maakuntaratkaisun arvioidaan muuttavan tilannetta?

Vastauksia kertyi 258 ja näin ollen vastausprosentiksi muodostui 71.

Johtopäätökset:
Parhaina keinoina vastata sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmiin kyselyyn vastanneiden avovastauksista nousivat koulutusmäärien nostaminen, alan houkuttelevuuden lisääminen ja työssäjaksamisen parantaminen. Ammattihenkilölaki on ollut voimassa vasta vuoden, joten sen lopullisia vaikutuksia työntekijöiden saatavuuteen on vielä vaikea arvioida. Lakimuutos on kuitenkin vastausten perusteella innostanut monia jatkamaan opintojaan ja pätevöitymään. Koulutuksen lisääminen ja sen saatavuuden varmistaminen auttaisi paitsi rekrytointiongelmiin, myös parantaisi annetun palvelun laatua.
Vastauksissa esiin tulee henkilöstön jaksamiseen liittyvät ongelmat ja alan houkuttelevuuteen liittyvät seikat, mutta useissa kohdissa myös huoli asiakkaan palvelun laadun takaamisesta.
Maakunnalliset erot rekrytoinnissa koetuissa haasteissa ovat isoja. Tietyt maakunnat erottuvat tilanteissa kuin tilanteissa ja näihin eroihin olisi syytä kiinnittää huomiota. Pahimmillaan erot mahdollistavat kansalaisten epätasa-arvon palvelun saatavuudessa ja sen laadussa.

Kehittämisehdotukset:

  • muutokset toimintaympäristössä ovat merkittäviä ja tässä hetkessä myös vaikeasti ennustettavia ja siksi ammattihenkilölain koetaan olevan hyvä selkänoja sosiaalialan toiminnalle. Ammattihenkilölain kelpoisuuspykälän on aiheuttanut haasteita sosiaalityöntekijöiden sijaissaatavuudelle, mutta sen ansiona pidetään sitä, että pitkäaikaiset, mutta muodollisesti tehtävään epäpätevät sosiaalityöntekijän sijaiset, ovat entistä aktiivisemmin hakeutuneet hankkimaan tehtävään vaadittavan pätevyyden
  • ammattihenkilölain 12§:n tulkintaa tulisi selkeyttää erityisesti sen osalta, kuka on ammattiin opiskeleva henkilö, miten määritellään riittävät sosiaalityön opinnot (harjoittelun pituus, kandin suorittaminen) sekä voiko saman sijaiskelpoisuuden henkilön palkata uuteen, vuoden kestävään sijaisuuteen, mikäli pätevä/päteviä työntekijöitä ei hae avoinna olevaa paikkaa
  • yliopistojen kanssa tulisi käydä keskustelua sosiaalityöntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksien lisäämisestä sekä myös joustavoittamisesta vastaamaan entistä paremmin myös työn ohessa opiskelevien tarpeisiin. Sijaispätevyyden saaminen ja pätevöityminen pitkittyvät, mikäli pakollisia kursseja järjestetään vain harvoin ja/tai niille mahtuu vain osa halukkaista henkilöistä
  • sosiaalityöntekijöiden saatavuuteen vaikuttavat myös sosiaalityön tekemisen edellytykset, kuten mahdollisuudet tehdä työtä oman ammattitaidon sekä sosiaalityön eettisten periaatteiden mukaisesti. Myös työn arvostus esimerkiksi siitä saatavan palkan muodossa vaikuttaa siihen, missä määrin valmistuneet, maisterintutkinnon hankkineet työntekijät, hakeutuvat sosiaalityöntekijän tehtäviin
  • sosiaalialan tehtävärakenteen selkiyttäminen (kuten muun muassa työnjako sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kesken) ja parempi käsitys sosiaalialan ammattilaisten sijoittumisesta uusissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa, tuottaisivat täsmällisempää kuvaa sosiaalityöntekijä kelpoisuuden omaavien työntekijöiden tarpeesta ja osaamisvaateista
  • tätä selitystä varten kerätty aineisto on osin puutteellinen, mutta sen antaa kuitenkin hyvän kokonaiskuvan siitä, millainen tilanne pätevien tai sijaiskelpoisuuden omaavien henkilöiden saatavuustilanne on sekä koko maassa, että myös eri maakunnissa. Selvitys nostaa esiin myös palvelutehtävien välillä olevia eroja työntekijöiden rekrytoinnin haasteissa. Siksi tätä kerättyä aineistoa on tarkoituksenmukaista täydentää ja hyödyntää myös tarkemmissa jatkoselvityksissä ja -tutkimuksissa