Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

Omat työkalut



Pääsivu Toiminta Konsultaatio Verkkokonsulttien ryhmä Muistio: VERKKOKONSULTTIEN JA KONSULTAATIOTUTKIJOIDEN TYÖKOKOUS 4.12.2006 klo 9 – 15

Muistio: VERKKOKONSULTTIEN JA KONSULTAATIOTUTKIJOIDEN TYÖKOKOUS 4.12.2006 klo 9 – 15

Lapin yliopisto, ls 2, ROVANIEMI ja videoyhteydet Jyväskylään ja Ouluun

Osallistujat (28):

  • Lastensuojelun konsultit: Pirjo Pöyhönen, Mirja Korkiakangas, Kaisa-Maria Rantajärvi, Kati Aikio-Mustonen ja Kari Matela(videolla Oulusta)
  • Lakiasioiden konsultit: Anja Karvonen-Kälkäjä
  • Vammaispalvelun konsultit: Eija Niemelä ja videolla Jyväskylästä Seija Kankaanperä, Tuulikki Välimäki ja Juhani Luotola
  • Varhaiskasvatuksen konsultit: videolla Jyväskylästä Kristiina From ja Oulusta Raija Väisänen ja Hannakaarina Sarvela
  • Toimeentuloturvan konsultit: Mirja Kangas, Raija Kumpula, Juha Kämäräinen ja Harri Nevala sekä videolla Oulusta Anna Kylmäluoma
  • POSKE: Kaisa Kostamo-Pääkkö, Maarit Pirttijärvi, Kerttu Vesterinen, Yrjö Nikunlassi ja Virpi Filppa
  • KOSKE: videolla Jyväskylästä Ulla Lahti ja Timo Vallius
  • Sosiaaliportti: Hanna Heikkonen
  • Lapin yliopisto: Tarja Kemppainen, Piia Johansson ja Anneli Pohjola

Poissa (13):

  • Marita Raassina, Ulla-Maija Rantalaiho, Anne Karppinen, Kaisi Peltoniemi, Kari Valtanen, Keijo Mattila, Mirjam Araneva, Jarkko Helminen, Heli Kajava, Maija Pelkonen, Marjatta Saramaa, Sirpa Rapo, Merja Laitinen ja Arja Kilpeläinen

1. Uudet konsultit esittäytyivät (ja vanhat myös)

Syksyllä 2006 Sosiaalikollegan konsultaatiopalvelua on laajennettu Keski-Suomeen, josta vammaispalvelun vastaajiksi on rekrytoitu 3 uutta konsulttia; sosiaalityöntekijät Seija Kankaanperä, Tuulikki Välimäki ja Juhani Luotola. Keski-Suomen sosiaalityöntekijöille on avattu mahdollisuus käyttää vammaispalvelun verkkokonsultaatiota ja toiminta on lähtenyt käyntiin. Koskesta toimintaa organisoi ja tukee suunnittelija Ulla Lahti.

Toimeentuloturvan konsulttiryhmä perustettiin syksyllä 2006. Ryhmään kuuluu 7 konsulttia; sosiaalityöntekijät Anna Kylmäluoma, Mirja Kangas, Raija Kumpula ja Juha Kämäräinen sekä lakimiehet Keijo Mattila, Harri Nevala ja Heli Kajava. Nyt tämä ryhmä aloittaa konsultaation antamisen Pohjois-Suomen sosiaalityöntekijöille, sosiaaliohjaajille ja etuuskäsittelijöille. Tiedottaminen uudesta palvelusta käynnistetään joulukuussa 2006.

2. Verkkokonsultaatiopalvelujen tilannekatsaus

Käytiin läpi syksyn 2006 konsultaatioprosessit ja keskusteltiin kokemuksista. Kerttu Vesterinen esitteli konsultaatiot. Liitteenä ppt-esitys.

Varhaiskasvatuksen ryhmään toivotaan mukaan lastenpsykiatria. Kysytään Kari Valtasta ryhmään mukaan vastaajaksi. Tätä ryhmää vahvistetaan muutoinkin, erityisesti substanssialan omilla asiantuntijoilla (varhaiskasvatus).

Lastensuojelun konsulttiryhmään toivotaan koulukuraattoria, pyritään etsimään tällainen henkilö mukaan. Lastensuojelun kysymysten/vastausten hälytyksissä on ilmennyt jonkinlainen häiriö (Aikio-Mustonen), tutkitaan asiaa. Lastensuojelun konsulteista osa vaihtuu vuoroon kuukausittain, voitaisiin palata käytäntöön, että koko ryhmälle lähetetään joka kuukausi s-postilla ilmoitus, kun vuoro vaihtuu.

Todettiin, että joissakin kysymyksissä olisi substanssialojen keskinäinen kommunikointi ja kysymyksen siirtäminen toivottavaa, esimerkiksi yhteistä asiaa löytyy varhaiskasvatuksen ja vammaispalvelun kysymyksistä.

3. Verkkokonsultaatioprosessien tutkiminen

Poske ja Lapin yliopiston sosiaalityön laitos työstää useiden henkilöiden yhteistyönä tutkimusjulkaisua verkkokonsultaatioista. Tavoitteena on saada 12 kirjoittajan artikkelit painokuntoon ja julkaistua toukokuussa -07.

Luottamus verkkokonsultoinnin edellytyksenä ja seurauksena

Sosiaalityöntekijä Kari Matela Oulun ensi- ja turvakodilta esitteli omaa tutkimusaihettaan. Kari pohti sitä miksi on valinnut LUOTTAMUS –teeman tutkittavakseen. Se liittyy siihen mikä estää ihmisiä kysymästä tai panee heidät kysymään ja siihen, että joistakin paikoin tulee paljon kysymyksiä, toisista ei mitään. Kari kysyy artikkelissaan pitääkö luottamus olla rakennettu jo ennen kysymistä, jotta tulee lähettäneeksi kysymyksen. Kysymisen tarvetta ainakin on. Olisihan elämälle varsin vieras lähtökohta, ettei olisi kysymistä.

Kirjoittaen tapahtuva verkkokonsultaatio toimii niukan informaation varassa. Kysyjä täytyy voida luottaa siihen, että konsultti ymmärtää asian oikein. Toisaalta konsultin täytyy voida luottaa siihen, että oleelliset kohdat on kerrottu. Näin rakentuu ikään kuin Bermudan kolmio; on muutama päivä aikaa vastata, on niukka tieto asiasta, mutta sisäinen konsulttien välinen kommentointi rakentaa omaa luottamuspohjaa, että on oikeilla jäljillä vastauksen hakemisessa. Sitten uudeksi pulmaksi tulee se miten vastaus rajataan.

Kysymysten oikeudellinen tulkinta vaihtelee jopa oikeusasteissa, samoin perustelut.

Luottamus liittyy kysyjän suhtautumiseen konsultteihin, suhtautuminen vaihtelee äärilaidoillaan akselilla: ei kannata kysyä – luottaa liiaksi. Konsultoinnissa oleellista lienee kysyjien valmius toisaalta pyytää neuvoa ja toisaalta suhtautua kriittisesti saamiinsa vastauksiin ja siihen mitä konsultti sanoo. Oleellista lienee, että vastaajat ovat alansa asiantuntijoita ja ymmärtävät tilanteen rajallisuuden. Ei tarvitse olla erehtymätön ja virheitäkin voi joskus tehdä. Markkinamiehet väittävät, että kun vain tarpeeksi pitkään toimitaan ja tulee kokemusta, niin sitten on varaa inhimillisille virheille. Mutta jos kysyjällä neuvon kysymisen kynnys on korkealla ja jos vastaus on väärin, niin sitten taitaa tulla katastrofi! Joka tapauksessa sosiaalityössä asiat ovat vaikeita ja voidaan päätyä moniinkin ratkaisuihin.

Kari kysyy artikkelissaan myös sitä liittyykö konsultteja kohtaan tunnettu luottamus (tai epäluottamus) konsulttien tunnettavuuteen. Onko palvelun antajien oltava riittävän tunnettuja, jotta kysyjät voivat heidän puoleensa kääntyä? Entä onko sillä merkitystä, onko konsultti samalta suunnalta kotoisin kuin kysyjä?

Kari kiinnittää huomionsa myös siihen voivatko konsultit luottaa kysyjään. Hän väittää, että kysyjällä täytyy olla riittävä tietopohja, jotta konsultointi voisi onnistua. Jos kysyjällä ovat perusasiat hakusassa, niin mitä siitä sitten tulee? Neuvominen ei ole helppoa, jos ei voi luottaa siihen, että kysyjä ymmärtää (oikein?) konsulttien vastauksen.

4. Paikkatietoa. Mistä konsultaatiokysymykset tulevat?

Suunnittelija Maarit Pirttijärvi esitteli karttakuvin mistä konsultaatiokysymykset ovat tulleet. Liitteenä karttakuvat.

5. Verkkokonsultaatioprosessien tutkiminen

Konsultaatio sosiaalityön tukena

Kehittäjä-sosiaalityöntekijä Kerttu Vesterinen kirjoittaa tutkimusjulkaisuun artikkelin Posken verkkokonsultaatiopalvelun kehittymisestä ja jäsennyksen mitä se on, miksi se on olemassa ja mihin sillä pyritään eli perustiedot kirjoittamalla tapahtuvasta asiantuntijaryhmien konsultaatioista. Verkkokonsultaatioita on tehty vuodesta 2003 alkaen. Kerttu kirjoittaa mitä tapahtuu konsultaatio-prosessissa, miten kysyjät ja konsultit toimivat ja mitä erikoista on ryhmävastaamisessa. Mielenkiintoinen aihe on se mitä sosiaalityöntekijät kysyvät, mitä asioita ja teemoja nousee esille, mihin tukea tarvitaan, miten asiakkaat huomioidaan, painottuuko konsultaatioissa sosiaalinen/sosiaalityö ja mikä on lainsäädännön osuus.

Lainopillinen punnintamalli (soft law)

Varatuomari, sopimuslakimies Anja Karvonen-Kälkäjä kirjoittaa omaa tutkimusartikkeliansa yhteen konsultaatioprosessiin liittyvänä case–analyysina. Hän käyttää tutkimuksessaan teoreettisena viitekehyksenä Hard Law/Soft Law –käsitteitä ja punnintamallia, liitteenä ppt-esitys. Anja kysyy tutkimuksessaan onko 1800-luvulta peräisin oleva koodifikaatiomalli uudistumassa vai onko sillä vielä merkitystä. Ko. mallin ongelmana on sen staattisuus. Mistä löytyy herkkyys ratkaista nykyisiä ongelmia ja ottaa huomioon ihmisten uudet tarpeet? Kuka punnitsee säädökset vrt. perustuslaki, valtiosääntö, ihmisoikeudet, ratkaisut julkisella puolella. Anja pohtii myös asiakkaiden asemaa ja intressiristiriitaa vastuukysymyksessä; kuka vastaa ja missä näkyy asiakas, kun homma onnistuu (prosessi) hyvin ilman asiakastakin!

Sosiaalityöntekijöiden konsultaation tarve osaamisen näkökulmasta

Tutkija-sosiaalityöntekijä Tarja Kemppainen kirjoittaa sosiaalityöntekijöiden osaamisesta ja osaamisen puutteista. Aineistona hän käyttää Posken verkkokonsultaatioprosesseja. Kysymyksenasettelussa on merkitystä seuraavilla asioilla:

- Kuinka monta sosiaalityöntekijää kysyjän työpaikassa / kunnassa on?

- Kuinka kauan sosiaalityöntekijä on ollut kyseisessä työpaikassa / tehtävässä?

- Mikä on kysyvän sosiaalityöntekijän koulutustausta / sosiaalityön sisällöllinen osaaminen / sosiaalityöntekijän henkilökohtainen osaaminen (vrt. Ulla-Maija Rantalaihon jäsennys: yhteiskuntatieteellinen, tutkimus-, sisällöllinen ja lainopillinen (?) osaaminen)

- Opetetaanko sosiaalityön laitoksella oikeita asioita?

Paikallisuuden merkitys konsultaatiotoiminnassa

Professori, kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö kirjoittaa paikallisuudesta ja sen merkityksestä konsultaatioiden osalta. Hän tutkii valtakunnallista testiaineistoa, joka tuotettiin konsultaatiokokeilussa syksyllä 2005 Sosiaaliportin ja Posken yhteistyönä. Konsultaatiotoiminnan taustalla vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien tarve saada neuvoja ja Kaisa kysyy tutkimuksessaan tarvitaanko konsultaatiossa paikallisuutta. Hän on huomioinut konsulttiryhmien verkkoviestinnässä eroja; toimintakäytännöt, ammattinimikkeistön käyttö, vastaamisen ja kommentoinnin periaatteet vaihtelevat. Näyttää siltä, että konsulttien välinen kommentointimahdollisuus on hyvä asia. Vastausten realistisuuteen vaikuttaa konsulttien ammattitaustat – se että heitä on sekä julkissektorilta/kuntakentästä että järjestöistä.

Mitä on sosiaalityön asiantuntijuus?

Professori Anneli Pohjola tarkastelee konsultaatiotoimintaa sosiaalityön moninaisuuden mukaan. Konsultaatiot rakentuvat erikoisaloittain ja sosiaalityön konsultaatioissa tulee ymmärtää yhteiskuntaa ja sen kehittymisen prosesseja, lainsäädäntöä sekä omata erikoistunutta tietoa ja laveaa asiantuntijuutta, jotta voi kohdata ihmiselämästä ihan mitä vain ja sen kaiken moninaisuuden. Annelin artikkeli on sosiaalityön asiantuntijuuden pohdintaa eikä välttämättä sisällä konkreettisten konsultaatioprosessien analysointia.

6. Sosiaalialan konsultit PD –koulutusohjelma

Suunnittelija Piia Johansson esitteli Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen yhteistyössä Posken kanssa rakentamaa konsulttikoulutusta. Konsulttina toimiminen edellyttää vahvaa ammattiosaamista. Sosiaalialan konsultit PD – koulutus on ensimmäinen valtakunnallinen täydennyskoulutusohjelma sosiaalialan ammattilaisille, jotka haluavat erikoistua alan konsultaatiotyöskentelyyn. Se sisältää 40 opintoviikkoa (72 opintopistettä) ohjattua opiskelua, jonka suorittamisesta annetaan todistus ja PD – diplomi. Koulutus toteutetaan yksilöllisten opinto-ohjelmien mukaan. Hakuaika 15.12.2006 mennessä, kevätlukukaudella 2007 aloitus. Koulutuksesta lisää http://www.ulapland.fi/?deptid=21173

7. Jatkosta sopiminen

  • Seuraava verkkokonsulttien ja tutkijoiden työkokous pidetään ma 28.5.2007 Rovaniemellä.
  • Työkokouksen jälkeen konsulteille oli varattu mahdollisuus käydä valokuvassa Valokuvaamo Kuva-Liisassa, Rovakatu 21, ROVANIEMI puh. (016) 312 567

Muistion kirjasi Kerttu Vesterinen


Liitteet:

Tietoa virtu.fi:stä