Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

Omat työkalut



Pääsivu Menetelmät ja osaajat Lastensuojelun edunvalvojat Edunvalvonta lastensuojelu- ja rikosprosesseissa

Edunvalvonta lastensuojelu- ja rikosprosesseissa

Lastensuojelun edunvalvonta

Lastensuojelun edunvalvontaa on haettava tilanteessa, jossa huoltaja ei voi puolueettomasti toimia lapsen edunvalvojana lastensuojelusasiassa. Erotuksena taloudellisten asioiden edunvalvonnasta puhutaan lapsen henkilöön liittyvästä edunvalvonnasta lastensuojeluprosessissa.

Perusteltuna syynä edunvalvojan määräämiselle voi olla:

  • Lojaliteettiristiriita
  • Ilmeinen eturistiriitatilanne, kun huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta
  • Terveydelliset syyt, esim. mielenterveyden häiriöt

Lapsen oikeus osallistua ja tulla kuulluksi

Lastensuojelun edunvalvonnassa on kyse YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön liittyvästä ja viranomaisia velvoittavasta lapsen oikeudesta osallisuuteen, tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä kaikissa lasta koskevissa viranomaistoimissa. Lapsella on aina oma oikeudellinen asemansa häntä koskevassa päätöksenteossa. Lapsen huoltajan tai tämän sijaan määrätyn edunvalvojan tehtävä on turvata lapsen asianmukainen ja tosiasiallinen edustaminen lastensuojeluprosessissa.

Lastensuojelun edunvalvonta lastensuojelulaissa

Lastensuojeluasiassa lapsen henkilöön liittyvän edunvalvonnan hakeminen perustuu lastensuojelulakiin. Se vahvistaa lapsen osallisuutta häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Lain 22§:n mukaan lapselle on tarvittaessa haettava edunvalvojaa käyttämään hänen puhevaltaansa lastensuojeluasiassa. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on velvollisuus huolehtia, että edunvalvojaa haetaan tarvittaessa (LsL 24§). Lisäksi lapsella on mahdollisuus saada oikeusavustaja oikeuskäsittelyyn (LsL 87§).

Lastensuojelun edunvalvojaa tulee harkita kun

  • lapsen huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta (esim. pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö)
  • huoltaja ei terveydellisistä syistä pysty edustamaan lasta tai valvoa tämän etua
  • huoltaja ei käytä lapsen puhevaltaa (esim. huoltajaa ei tavoiteta tai hän on passiivinen lapsensa suhteen)
  • lapsen yksityisyyden suojaan liittyy kiistatilanne
  • huostaanottoon tai sijaishuoltoon liittyvä tilanne on riitaisa (vanhemman ja sosiaalityöntekijän välinen ristiriita ei riitä kuitenkaan pelkästään perusteeksi)

Useissa Euroopan maissa edunvalvojia on jo pitkään käytetty myös muissa kuin taloudellisissa asioissa. Suomessa edunvalvojan käyttäminen sosiaalihuollon asiassa ja siten myös lastensuojeluasiassa tuli mahdolliseksi vuonna 2001 voimaan tulleen sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain myötä.

Edunvalvojan palkkio

Edunvalvojan palkkion maksaa kunta, joka on lastensuojelun järjestämisvastuussa (LsL 16–17§, 24§). Oikeusavustajan ja rikosasiaan määrätyn edunvalvojan sijaisen palkkion maksaa valtio.

Lastensuojelun edunvalvojan määräämisen edellytykset

Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa, jos on perusteltu syy olettaa

  1. ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
  2. edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Perusteltu syy on olemassa silloin, kun voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa, että huoltaja joutuu lojaliteettiristiriitaan tai on ilmeinen eturistiriita niin, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Esimerkkejä ilmeisestä eturistiriitatilanteesta huoltajan ja lapsen välillä:

  • Huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
  • Huoltaja ei terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa.
  • Huoltajat eivät kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua.
  • Huoltajan passiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa.
  • Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet.

Erimielisyys huoltajan ja lapsen tai huoltajan ja sosiaalityöntekijän välillä ei riitä perusteeksi edunvalvojan määräämiselle. Lisäksi tulee harkita ja perustella erikseen, millä tavoin edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus

Lapsen asema huollosta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä on monesti hyvin vaikea ja edunvalvojan käyttämismahdollisuutta on kaivattu erityisesti vaikeiden huoltoriitojen yhteydessä. Lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä kysymyksissä lapsi ei kuitenkaan ole juridisesti asianosainen, vaan kyseessä on hänen huoltajiensa välinen asia. Tästä johtuen lapselle ei näissä tilanteissa voida määrätä edunvalvojaa, ellei huoltoriitaan liity myös lastensuojeluprosessia, jolloin lastensuojelulakia voidaan soveltaa.

Lastensuojelun edunvalvojan hakeminen ja määrääminen

Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi tehdä maistraatti, sosiaalitoimi tai lapsen huoltaja. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on huolehtia siitä, että edunvalvojaa haetaan tarvittaessa. Maistraatti voi määrätä edunvalvojan, jos huoltaja ja sosiaalitoimi ovat asiasta yksimieliset. Muussa tapauksessa edunvalvojan määrää käräjäoikeus. (LsL 22§, 24§)

Lastensuojelun edunvalvojan ammattitaito

Lastensuojelun edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Holhoustoimilain 5§:n mukaan edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään soveltuva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus sekä tehtävän laajuus ja laatu. Merkitystä on myös sillä, että edunvalvojaksi esitetty voi puolueettomasti arvioida asiassa lapsen etua. Lastensuojeluasiassa edunvalvojan määräämiseen sovelletaan, mitä holhoustoimilaissa säädetään sijaisen määräämisestä edunvalvojalle (LsL 22§, 3mom). Lastensuojeluasiassa edunvalvojana voi toimia joko lapsen asioihin perehtynyt asiantuntija tai asianajaja tai muu lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Edunvalvojaa valittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota asian laatuun ja sen merkitykseen lapsen kannalta.

Lastensuojelun edunvalvojan tehtävä

Lastensuojelun edunvalvojan tehtävä on toimia lapsen puolueettomana edustajana käyttäen lapsen puhevaltaa määrätyssä asiassa. Edunvalvontamääräys määrittää edunvalvojan tehtävän ja toimivallan rajat. Edunvalvoja tapaa lasta ja tutustuu tämän elämäntilanteeseen. Edunvalvoja huolehtii siitä, että lapsen mielipiteet ja toivomukset tulevat esille lastensuojelun työskentelyssä ja päätöksenteossa sellaisina, kuin lapsi itse tuo ne esiin silloin, kun se on lapsen iän ja ilmaisukyvyn puolesta mahdollista. Lisäksi edunvalvoja tuo esille oman näkemyksensä siitä, mikä olisi lapsen edun kannalta paras ratkaisu. Edunvalvojan näkemys lapsen edusta voi poiketa lapsen, sosiaalitoimen tai huoltajien näkemyksistä. Edunvalvoja pitää lapsen ajan tasalla prosessin etenemisestä.

Lapsen edunvalvonta rikosasiassa

Lapsen joutuessa rikosprosessissa asianomistajaksi hän kohtaa asioita, joista hänen on itse vaikea ottaa selvää tai joita hänen on vaikea ymmärtää. Jos lapsella ei ole tukenaan omaa äitiä tai isää esimerkiksi sen vuoksi, että toista heistä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta, lapsella ei ole ketään, kuka pitäisi huolta lapsen oikeuksista. Tätä tehtävää varten tarvitaan puolueeton henkilö, edunvalvoja, huolehtimaan, että lapsen etu tulee huomioiduksi koko rikosasian käsittelyn ajan.

Lapsen puhevallan normaali järjestely ei tule usein kysymykseen, koska monessa lapseen kohdistuvassa seksuaalirikoksessa tekijänä on toinen lapsen vanhemmista. Tällöin lapsen ja vanhempien välillä on intressiristiriita, eikä syytön vanhempikaan voi edustaa lasta oikeudenkäynnissä. (Ojala, 2012, 241.) Kun lapsen huoltajaa tai tälle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta, tulee lapselle määrätä edunvalvoja huoltajan sijaiseksi. Edunvalvojaa saatetaan tarvita silloinkin, kun huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn (avio- tai avopuoliso). Epäiltäessä vanhempaa tai muuta huoltajaa käynnistyy rikosprosessin lisäksi yleensä myös lastensuojeluprosessi. On tarkoituksenmukaista, että sama edunvalvoja edustaa lasta sekä lastensuojeluasiassa että rikosasiassa. Miia Lehtinen toteaa omassa tutkimuksessaan (2014, 76) että edunvalvojan hakemiselle pitäisi poliisillakin olla matala kynnys. Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n (805/2011) mukaan alle 18-vuotiaalle rikoksen uhrille tai rikoksesta epäillylle tuomioistuimen on määrättävä esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten edunvalvoja valtion varoin, jollei huoltaja tai muu laillinen edustaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. (Humppi & Ellonen 2010, 102). Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, maistraatti tai sosiaaliviranomainen. Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu (Ojala, 2012, 241–242). Edunvalvojan määräämisestä aiheutuneet kustannukset sekä edunvalvojan palkkio ja kustannukset maksetaan valtion varoista.

Rikosasiassa lapsi tarvitsee myös oikeusavustajan, jonka edunvalvoja voi hänelle hakea. Kun lapsella on sekä edunvalvoja että oikeusavustaja, tulee heidän tehdä tiivistä yhteistyötä jotta lapsen mielipide ja etu tulisivat huomioiduksi parhaalla mahdollisella tavalla myös oikeudessa. Lehtisen tutkimuksessa (2014, 76) nousee esiin myös se, että edunvalvojan tulee hakea lapselle avustaja rikosprosessia varten tai sitten edunvalvojan tulee itse kyetä edustamaan lasta rikosprosessissa. Kun lapsella on asiassa puhevalta, oikeusavustaja on edustamaansa lasta kohtaan lojaliteettivelvollinen ja voi siksi tuoda esille vain sen, mitä lapsi itse on asiassa tuonut esille. Edunvalvojan mielipide voi poiketa lapsen mielipiteestä.

Lastensuojelun edunvalvojan tehtävä suhteessa sosiaalityöntekijään

On tärkeää muistaa, että edunvalvoja määrätään tiettyyn asiaan nimenomaan huoltajan sijaan käyttämään lapsen puhevaltaa, ei sosiaalityöntekijän tilalle. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojeluprosessia. Edunvalvojan määrääminen ei vaikuta millään tavalla sosiaalityöntekijän lakisääteisiin velvoitteisiin suhteessa lapseen, tämän tapaamiseen, kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen. Myös sosiaalityöntekijän tehtävänä on valvoa lapsen etua, mutta hän ei voi käyttää tämän puhevaltaa. Edunvalvojalla on asiassa johon hänet on määrätty, samat asianosaisen oikeudet kuin huoltajalla on yleensä. Niinpä hänellä on oikeus saada lasta koskevat asiakirjat ja käyttää lapsen puhevaltaa tämän asiassa. Edunvalvojaa tulee kuulla lasta koskevia päätöksiä tehtäessä.

Lapsella on oikeus

Lapsella on oikeusmielipiteensä ilmaisemiseen, mutta hänellä on myös oikeus olla esittämättä mielipidettään. Lapsen kanssa työskentely vaatii edunvalvojalta kokemusta ja kykyä kuunnella ja havainnoida. Lapsen kanssa työskentelyyn on kehitetty erilaisia menetelmiä, tärkeintä on kuitenkin tilanteen luonnollisuus ja lapselle luontainen tapa olla vuorovaikutuksessa.

Lähteet

  • Dalenius, Veronica. Luento 19.3.2015. Lapsen edustaminen rikosselvittelyssä. Poliisihallituksen koulutus: ”Lapsen haastattelu rikosselvittelyssä, haastattelukoulutus ammattilaisille.
  • Humppi, Sanna Mari & Ellonen, Noora. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö. Tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaisyhteistyö. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuk-sia 40/2010. Tampere 2010.
  • Lastensuojelulaki 417/2007.
  • Lehtinen, Miia. Lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkintaprosessi. Kehittämishaasteet poliisilaitoksessa. Pro Gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. 2014.
  • Ojala, Timo. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Bookwell Oy. Porvoo. 2012.
  • THL. Lastensuojelun käsikirja. www.thl.fi/web/lastensuojelunkasikirja.
  • Tuominen Mia: Lapsen edunvalvonta esitukinnan näkökulmasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 111. Tampere 2014.
Tietoa virtu.fi:stä