Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

virtu.fi

Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus

Omat työkalut



virtu.fi-palvelut (Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus)

Nielutulehdus ja kurkkukipu

Kurkkukipu on lasten ja aikuisten yleinen lääkäriin hakeutumisen syy. Kipu johtuu yleensä nielutulehduksesta (Pharyngitis acuta eli faryngiitti), jonka aiheuttajana voi olla virus tai bakteeri. Nielutulehdus on usein osa muuta hengitystietulehdusta ja sillä on monia aiheuttajia. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan silloin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä hengitystieoireita. Tärkein nielutulehduksen aiheuttaja on streptokokkibakteeri, joka aiheuttaa paitsi nielun myös nielurisan tulehduksen (Tonsillitis acuta eli tonsilliitti). Streptokokin aiheuttamaa tulehdusta hoidetaan antibioottilääkityksellä.

Milloin epäillä nielutulehdusta?

Nielutulehdus voi ilmetä jatkuvana kipuna tai kiputuntemuksina yskiessä ja niellessä. Nielutulehdukseen liittyy usein myös leukakulman imusolmukkeiden suureneminen, joka voi aiheuttaa turvottelua kaulassa ja aristusta pään kääntämisessä.

Miltä nielu näyttää?

Nielutulehduksen tyyppilöydös on punoittava nielu. Joidenkin virusinfektioiden yhteydessä nielussa saattaa näkyä rakkuloitakin. Mikäli nielurisat ovat myös tulehtuneet, ne ovat turpeat ja pinnalla näkyy usein punoituksen lisäksi vaaleita katteita. Toisaalta angiinassa ei välttämättä näy vaaleita peitteitä, ainoastaan punoittava nielu.

Viruksen aiheuttama nielutulehdus

Virusten aiheuttamat nielutulehdukset ovat oireiltaan hyvin vaihtelevia. Ainoa vaiva voi olla lievä aristus niellessä. Toisaalta oireet ja löydökset voivat hyvin paljon muistuttaa streptokokki-infektiota. Esimerkiksi adenoviruksen aiheuttamassa infektiossa nielu on reilusti tulehtunut, nielurisoissa on katteita, leukakulman imusolmukkeet ovat suurentuneet ja potilaalla on 5–6 vuorokautta kestävä korkea kuume. Joskus adenovirusinfektiossa on lisäksi todettavissa silmien punoitusta ja vatsaoireita.

Mononukleoosi

Epstein-Barrin virus (EBV) aiheuttaa erityistä nielutulehdusta, jota kutsutaan mononukleoosiksi. Siinä on nieluoireiden lisäksi todettavissa voimakastakin imusolmukkeiden suurenemista kaulalla ja toisinaan kainalokuopissa, maksan ja pernan suurentumista, silmäluomien turvottelua ja hentoista ihottumaa. Kuume kestää keskimäärin 8 vuorokautta ja saattaa pitkittyä 3 viikon mittaiseksikin. Kaulan imusolmukkeiden suurentuminen on usein helppoa nähdä etäämmältäkin. Mononukleoosia tavataan erityisesti murrosikäisillä ja taudilla onkin kansanomainen nimi, suutelutauti. Viime vuosina on kuitenkin opittu, että mononukleoosia esiintyy myös pienillä lapsilla, jolloin taudinkuva muistuttaa enemmän tavallista hengitystietulehdusta.

Viruksen aiheuttaman nielutulehduksen hoito


Antibiooteista ei ole hyötyä virusperäisen nielutulehduksen hoidossa, niinpä kurkkukipuun ei yleensä määrätä antibioottia. Tulehduskipulääkkeet helpottavat kurkkukipua, samoin lämmin juominen ja kurkkupastillit voivat auttaa. Valitettavasti kovin tehokkaita lääkkeitä ei lääkärinkään valikoimasta löydy. EB-viruksen aiheuttama mononukleoosi voi joskus pitkittyä ja vaikeutua niin, että komplikaatioiden estämiseksi potilaalle määrätään antibioottilääkitys.

Streptokokin aiheuttama nielutulehdus

Streptokokki-bakteerin aiheuttamaa nielutulehdusta kutsutaan usein angiinaksi. Sen tyypilliset löydökset ovat korkea kuume, kurkkukipu, leukakulman suurentuneet imusolmukkeet, voimakas punoitus nielussa ja valkeat peitteet nielurisoissa.

Lapsilla voi nielutulehdukseen liittyä myös vatsakipua ja oksentelua. Mikäli nielutulehdukseen liittyy ihottuma, kutsutaan tautia tulirokoksi. Streptokokin aiheuttama nielutulehdus on harvinainen pienillä lapsilla, mutta yleinen kouluikäisillä. Pienellä lapsella streptokokki-infektion oireet voivat muistuttaa flunssan oireita eli nielutulehduksen lisäksi lapsella esiintyy yskää ja nuhaa. Streptokokki tarttuu melko herkästi sisätiloissa, ja toisinaan kouluissa ja päivähoitopaikoissa esiintyykin angiinaepidemioita. Lapsen streptokokkitulehdus on aina syytä hoitaa tarkoin, mutta aihetta suurempaan huoleen ei ole.

Streptokokkitulehduksen toteaminen

Useimmiten diagnoosi edellyttää streptokokkibakteerin toteamista nielunäytteestä. Tällöin nielusta pyyhkäistään pumpulitikulla näyte joko bakteeriviljelyä tai nk. pikatestiä varten. Viljelytutkimuksen tulos saadaan seuraavana päivänä, mutta pikatestin tulos on saatavissa 10 minuutissa, ja nykyisin pikatestiä käytetäänkin paljon. Bakteeriviljely on kuitenkin pikatestiä luotettavampi ja epäselvissä tilanteissa välttämätön.

Streptokokkitulehduksen hoito

Streptokokkitulehduksen hoito vaatii antibioottilääkityksen. Yleisimmin käytetään penisilliiniä, mutta lääkevaihtoehtoja on useita. Antibiootti tehoaa streptokokkitulehdukseen nopeasti: kuume ja kurkkukipu helpottavat parissa päivässä. Lääkekuuri on kuitenkin aina syytä syödä loppuun, sillä antibioottihoidon keskeyttäminen johtaa helposti taudin uusimiseen.

Miksi antibiootti ei tehoa?

Jos antibioottilääkitys ei tehoa nielutulehdukseen, syynä on yleensä se, että kyseessä onkin virustulehdus eikä streptokokki-infektio. Näin on erityisesti silloin, kun hoito aloitetaan ilman nielunäytteen tutkimista. Virusten ja streptokokin aiheuttamat oireet ja löydökset voivat olla niin samankaltaisia, että virhearvio on mahdollinen.

Joskus kuumeen ja nieluoireiden pitkittymisen syynä voi olla streptokokkibakteeri, joka on vastustuskykyinen käytetylle lääkkeelle. Tämä on kuitenkin Suomessa harvinaista.

Joskus streptokokki aiheuttaa nielurisan taakse märkäpaiseen, jonka hoidoksi pelkkä antibioottilääkitys ei enää riitä. Kurkkupaiseen seurauksena puhe usein puuroutuu ja kipu pahenee entisestään. Streptokokin aiheuttama kurkkupaise vaatii lääkärin suorittaman paiseen tyhjentämisen.

Miksi nielutulehdus uusii?

Joskus voi esiintyä lyhyen ajan sisällä useita nielutulehduksia. Useimmiten kyse on sattumasta, eli potilas altistuu useammalle nielutulehdusta aiheuttavalle virukselle peräjälkeen. Joskus streptokokkitulehduksen jälkeistä virustulehdusta epäillään uusineeksi angiinaksi, vaikka kyse on eri taudista.

On kuitenkin myös mahdollista, että todetaan toistuvia streptokokkitulehduksia. Nielutulehduksen uusimisen takana voi olla se, että antibioottilääkitys on jäänyt kesken. Toinen selitys voi olla se, että jokin tekijä potilaan ympäristössä aiheuttaa uusia tartuntoja. Muutama prosentti ihmisistä on streptokokin kantajia, eli heillä on nielussaan streptokokkia vaikka ovatkin itse oireettomia. Mikäli esiintyy toistuvia angiinoita, tapana onkin tutkia kaikkien perheenjäsenten nielunäytteet bakteeriviljelyllä. Usein myös kaikille perheenjäsenille annetaan samanaikaisesti antibioottilääkitys streptokokin kitkemiseksi.

Milloin angiinapotilas voi mennä kouluun?

Antibioottilääkitys tehoaa streptokokkitulehdukseen yleensä hyvin, ja oireet häviävät parissa päivässä. Streptokokki-infektio ei myöskään tartu 1–2 päivää antibioottihoidon aloittamisen jälkeen. Niinpä angiinapotilas voi yleensä palata kouluun 3 päivää hoidon aloituksen jälkeen.

Milloin nielurisaleikkaukseen?

Toistuvien streptokokkitulehdusten hoitona voidaan käyttää nielurisojen poistoa. Yleensä leikkaushoito edellyttää useita streptokokkitulehduksia vuodessa. Joskus nielurisoissa on myös jatkuva tulehdus, joka voidaan hoitaa leikkauksella. Nielurisojen koko on hyvin vaihteleva ja yleensä suuriakaan nielurisoja ei tarvitse poistaa, mikäli infektio-ongelmia ei esiinny. Jos kuitenkin esiintyy toistuvia hengitystietulehduksia ja hengitysongelmaa yöaikaan (kuorsausta, yöheräilyä), voidaan nielurisojen poistoa harkita.

Milloin lääkäriin?

Mikäli on kurkkukivun lisäksi yskää ja nuhaa, on kyse lähes aina virusinfektiosta ja tilannetta voidaan rauhassa seurata muutama päivä.

Seuraavanlaisissa tilanteissa on sen sijaan syytä ottaa yhteyttä lääkäriin:
  • Korkea kuume ja voimakas kurkkukipu ilman muita oireita.
  • Kurkkukipua, johon liittyy hengitysvaikeutta, puheen puuroutumista tai leukalukko.
  • Ilmaantuu kuumetta silloin, kun perheenjäsenellä on todettu streptokokkitulehdus.
  • Kurkkukipuisella on hentoa punertavaa ihottumaa kasvoissa tai vartalolla.
  • Streptokokkitulehdukseen aloitettu antibioottihoito ei vie kuumetta pois 3 vuorokaudessa. 
Suurentuneet risat (aikuiset)

Risoilla tarkoitetaan nenäkäytävän takaosassa sijaitsevaa kitarisaa ja nielun sivuseinillä sijaitsevia nielurisoja. Käytännössä kitarisa ei aikuisilla ole suurentunut eikä aiheuta vaivoja. Sen sijaan nielurisojen koko ja rakenne voivat vaihdella ja risat voivat liittyä sairauksiin, joiden vuoksi risojen poisto voi olla tarpeen. Pelkästään risojen suuri koko ei ole haitallista, mikäli tästä ei aiheudu vaikeuksia puhumiseen tai hengittämiseen.

Tavallisin nielurisojen sairaus on niiden äkillinen tulehdus. Nielutulehdus voi olla virusten tai bakteerien aiheuttama ja hoito sen mukainen. Kookkaat nielurisat eivät välttämättä tulehdu sen herkemmin kuin pienetkään, mutta useasti toistuvat ja erityisesti streptokokkibakteerin aiheuttamat tulehdukset ("angiinat") voivat olla aiheena nielurisojen poistolle.

Toinen melko yleinen risoihin liittyvä sairaus on risakudoksen ympäryskudokseen kehittyvä kurkkupaise. Kurkkupaise voi kehittyä normaalinkin kokoisiin risoihin. Kurkkupaise aiheuttaa kuumetta ja nopeasti kehittyvän nielun toispuoleisen ahtautumisen.

Nielurisojen "proput"

Nielurisoissa on koloja ja onteloita, joihin kertyy limakalvolta poistuvaa kuollutta kudosta ja ruoan jätteitä. Isot proput näkyvät nielurisojen pinnalla kellertävinä läiskinä. Kun risoja painaa lastalla tai esimerkiksi lusikan varrella, proppu usein pullahtaa kolostaan pois.

Nielurisojen kroonisessa tulehduksessa risojen koloja on tavallista runsaammin, mutta pelkät proput eivät merkitse sairautta ja ovat vaarattomia. Jos proppuja on paljon ja niihin liittyy hajuhaittoja, niitä voi poistaa puulastalla tai muulla sopivalla tylpällä esineellä nielurisaa vierestä painamalla. Proput kuitenkin pyrkivät uusiutumaan hiljalleen. Hyvin hankalissa tapauksissa voidaan niiden vuoksi risat poistaa.

Milloin hoitoon

Suurentuneiden nielurisojen poisto voi olla aiheellista, jos risojen koko haittaa puhumista tai hengitystä. Kookkaat risat voivat myös olla edesauttamassa uniapnean kehittymistä. Näissä tapauksissa risojen poisto voi olla tarpeen. Samoin se on aiheellista, jos esiintyy toistuvia streptokokkibakteerin aiheuttamia nielutulehduksia tai kookkaat ja kuoppaiset risat ylläpitävät bakteeritoimintaa ja pahanhajuista hengitystä. Tutkimusten perusteella risojen poistosta saatava hyöty on kuitenkin vähäinen.
Kurkkupaise kehittyy usein nopeasti, ja vaatii välitöntä hakeutumista hoitoon.

Ehkäisy

Risojen suurentumista ei voi omin toimenpitein ehkäistä.



Tietoturva
Virtuaalisessa sosiaali- ja terveyspalvelukeskukesssa asiointi on turvallista. Lue lisää
Usein kysyttyä