Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut

Navigation

virtu.fi

Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus

Omat työkalut



Päihteet

Päihde- ja huumeriippuvuus

Huume- ja päihderiippuvuudelle on alkoholismin tapaan ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva, tai pakonomainen käyttö, riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Suomessa eniten käytetyt huumeet ovat kannabistuotteet (marihuana ja hashis), heroiini ja muut opiaatit, kokaiini, amfetamiini ja muut psykostimulantit, hallusinogeenit (esimerkiksi fensyklidi eli "enkelipöly" ja lysergiinihapon dietyyliesteri eli LSD), erilaiset synteettiset päihteet (esim. hydroksivoihappo eli "gamma" ja sen esiaste gammabutyrolaktoni eli "lakka") sekä erilaiset hengitettävät tai impattavat inhalantit (mm. puhdistusaineet, spraymaalit).

Päihde- ja huumeriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää huumeen tai päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden tai huumeiden käyttöä. Huume- ja päihderiippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita, jolloin riippuvuus on luonteeltaan psykologista riippuvuutta ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa), mieltä kiihottavia aistiharhoja tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia. Eri päihteet ja huumeet eroavat toisistaan sekä psykogeenisilta vaikutuksiltaan että jatkuvan käytön aiheuttaman toleranssin ja vieroitusoireiden suhteen.

Lisääntynyt sietokyky (toleranssi)

Opiaattien (mm. heroiini) ja keskushermostoa stimuloivien lääkkeiden (psykostimulanttien) jatkuva käyttö voi johtaa jopa kymmenkertaisen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen, jolloin henkilö voi käyttää annosta, joka voi olla tappava annos kyseistä ainetta vähemmän käyttäneelle. Krooniset tupakoitsijat voivat polttaa päivittäin enemmän kuin 20 savuketta, joiden sisältämä nikotiini aiheuttaisi myrkytysoireita tupakoimattomalle. Myös alkoholin jatkuva käyttö johtaa toleranssin kehittymiseen, mutta toleranssin aste on kuitenkin selvästi pienempi kuin esimerkiksi amfetamiinin käytön aiheuttama. Sen sijaan kannabistuotteiden ja fensyklidin käyttö ei johda ainakaan helposti selvän toleranssin kehittymiseen.
Vieroitusoireet ovat merkittäviä tai hyvin voimakkaita alkoholin, heroiinin ja muiden opiaattien sekä rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä. Vierotusoireet ovat sen sijaan yleensä jonkin verran lievempiä lopetettaessa psykostimulanttien (amfetamiini, kokaiini) tai nikotiinin (tupakan) käyttö. Aistiharhoja aiheuttavien aineiden (hallusinogeenien), fensyklidin tai kannabistuotteiden käytön jälkeiset vieroitusoireet ovat yleensä varsin lieviä tai voivat puuttua kokonaan. 

Päihde- ja huumeriippuvainen ei kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan aineen käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu aineen hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Päihde- tai lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista, jos päivittäin käytetyn aineen määrä on suuri ja jos henkilöllä on pakonomainen tarve saada aineen päiväannos käyttöönsä lähes keinolla millä hyvänsä.

Monet psykiatriset häiriöt lisäävät päihteiden ongelmakäyttöä ja huumeriippuvuuden kehittymisriskiä, koska aineiden käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Kannabistuotteiden käyttö lisää psykoosialttiutta, jonka vuoksi niiden käyttö skitsofreniasta ja muista psykoottisista sairaustiloista kärsivillä tai niihin alttiilla henkilöillä on erityisen ongelmallista. Kannabistuotteet ja muut huumeet heikentävät kykyä ajaa autolla. Päihteiden ja huumeiden jatkuva käyttö saattaa aiheuttaa muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät huumeen käytön omaehtoisen lopettamisen hyvin vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi. Psykologisella tasolla addiktiivinen päihteiden käyttö on luonteeltaan pakonomainen keino paeta sietämätöntä avuttomuuden tunnetta. 

Itsehoito

Päihteiden ja huumeiden käytön välttäminen on parasta itsehoitoa sekä niiden käyttöön liittyvien terveydellisten haittojen vuoksi että niiden käytön laittomuuteen liittyvien erilaisten sosiaalisten seuraamusten vuoksi.

Milloin hoitoon

Päihde- tai huumeriippuvuuden synnyttyä on aina hyvä kääntyä lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään sekä erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja että lääkehoitoa.

Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö

Erilaisten päihdyttävien aineiden tai lääkkeiden väärinkäytölle on ominaista aineen toistuva käyttö tavalla, josta on erilaisia terveydellisiä tai sosiaalisia haittoja. Aineen käytön vuoksi henkilö loukkaa itsensä, ei kykene tekemään vastuullisesti työtään, laiminlyö vastuunsa lasten vanhempana, ajautuu riitoihin puolisonsa kanssa, syyllistyy rattijuoppouteen, tappeluihin tai muihin lain rikkomuksiin jne.

Silloin kun diagnoosina käytetään termiä "alkoholin tai muiden aineiden väärinkäyttö", päihteen käyttö ei ole vielä johtanut lisääntyneen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen eikä aineen käytön lopettaminen aiheuta ohimenevää krapulaa voimakkaampia vierotusoireita. Pelkässä väärinkäytössä aineen käyttö ei myöskään ole välttämättä päivittäistä eikä henkilöllä ilmene pakonomaista ja addiktiivista tarvetta käyttää alkoholia tai päihdettä päivittäin.

Vaikka alkoholin suurkulutukseen ei välttämättä liity erilaisia sosiaalisia haittoja, alkoholin suurkulutukseen sisältyy pitkällä tähtäimellä sekä monia terveydellisiä riskejä että alkoholin väärinkäytön ja alkoholiriippuvuuden kehittymisen vaara. Alkoholin suurkulutuksen rajana pidetään miehillä 7:ää ja naisilla 5:tä tai useampaa ravintola-annosta kerralla tai viikossa miehillä yli 24 ravintola-annosta ja naisilla yli 16 ravintola-annosta. Suurkulutuksen ja siten alkoholin ongelmakäytön merkkinä ovat myös suuret kerta-annokset (miehillä yli 6-7 ja naisilla yli 4-5 ravintola-annosta illassa). Yksi ravintola-annos on 4 cl väkeviä, 12 cl viiniä tai 0,33 l keskiolutta, jotka kaikki sisältävät 12 grammaa puhdasta alkoholia. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan 300.000–500.000 henkilöä. 

Huomattava osa alkoholin tai päihteiden väärinkäyttäjistä ajautuu vähitellen alkoholi-, päihde- tai huumeriippuvaisiksi. Jotkut kuitenkin voivat käyttää vuosiakin ja tiheästi toistuen alkoholia tai päihteitä väärin ilman, että heille kehittyy varsinainen aineriippuvuus. Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin tai päihteiden käyttö eivät ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä ja vakava sairaustila. Pakonomaisen taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu kuitenkin hitaasti ja edellyttää 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestävä katkaisu tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttämään alkoholia tai päihteitä. 

Itsehoito

Alkoholin tai päihteiden väärinkäyttö liittyy käytetyn aineen humalluttavaan vaikutukseen, jonka seurauksena henkilön arvostelukyky ja kyky kontrolloida käytöstään heikkenevät. Jos henkilöllä on osin perinnölliseen rakenteeseen perustuva vaikeus tunnistaa humaltumistaan, hän on erityisen altis käyttämään päihdyttävää ainetta liiallisesti. Hyvään alkoholin sietokykyyn liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholiriippuvuuteen tai alkoholismiin. Myös vaikeuteen tunnistaa oman humalatilansa astetta ja siihen liittyvä alttius humaltua ja sammua liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholismiin.
Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuutta on kysyä itseltään neljä kysymystä:
  1. Oletko yrittänyt vähentää alkoholin käyttöäsi ja epäonnistunut siinä?
  2. Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholin käytöstäsi?
  3. Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi?
  4. Tunnetko syyllisyyttä alkoholin käytöstäsi? 
Jos vastaat myöntävästi kahteen näistä kysymyksistä, sinun on syytä olla huolissasi alkoholin käytöstäsi ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudestasi. Omaa riippuvuutta alkoholin tai muun päihteen käytöstä voi myös arvioida kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko Sinusta tuntunut, että alkoholin käyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos Sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholin käytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholin käyttöäsi? Kuinka vaikealta Sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alkoholia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippuvuudesta. Toistuvasta alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäytöstä kärsivien tulee pyrkiä kaikin käytettävissä olevien keinojen avulla opettelemaan hallittu alkoholin käyttö. Osalla tämä ei onnistu, jolloin täysraittius on ainoa keino välttää päihteiden käyttöön aiheuttamat ongelmat.

Päiväkirjan pitäminen alkoholin liikakäyttöön johtavista mielialoista ja niihin liittyvistä tapahtumista voi auttaa vähentämään ongelmakäyttöä tai estää retkahduksia. Itsehoidossa kannattaa kokeilla liikuntaa, rentoutusharjoituksia, mietiskelyä, noudattaa säännöllistä univalverytmiä, syödä säännöllisesti ja välttää kofeiinipitoisia juomia ja tupakointia. Päätös olla täysin raitis ainakin yhtensä päivänä viikossa, yhden viikon kuukaudessa tai yhden kuukauden vuodessa on usein myös hyvä keino arvioida tai hallita alkoholin käyttöään.
Osallistuminen AA-liikkeen toimintaan tai A-kiltoihin auttaa raittiuden saavuttamisessa tai ongelmakäytön hallinnassa.

Milloin hoitoon

Mikäli henkilö ei omatoimisesti kykene oppimaan alkoholin tai päihteiden hallittua käyttöä tai lopettamaan niiden käyttöä, hänen kannattaa aina kääntyä lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja ja lääkehoitoa. Osalla paras tulos saavutetaan AA-liikkeen toveriryhmien tuella.

Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)

Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholismiin liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholin käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan alkoholin haitallista käyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.

Alkoholiriippuvuuden kehityttyä henkilön alkoholin käytölle on ominaista se, että hän käyttää alkoholia suurempia määriä tai pitempään kuin hänen tarkoituksensa oli hänen aloittaessaan alkoholin käytön. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan alkoholin käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen.

Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin käyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä vaan on vakava sairaustila. Pakonomaisen alkoholin käytön taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toiminnan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää yleensä ainakin 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestävä katkaisuhoito tai raittius eivät hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttämään alkoholia.

Alkoholiriippuvuus on kaikkine seuraamuksineen keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Noin 10–15 % miehistä kärsii jossain elämänsä aikana alkoholiriippuvuudesta. Vaikka alkoholiriippuvuus onkin miesten parissa naisia yleisempää, on naisten kärsimä alkoholiriippuvuus viime vuosina selvästi yleistynyt. Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeätä osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholismissa. Hyvä alkoholin sietokyky tai vaikeus tunnistaa humaltumisensa astetta tai kummatkin ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholiriippuvuuden kehittymiselle. Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholin käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Varsin usein etenkin jaksottaisen alkoholin käytön taustalla voi olla hoitamaton, vakava depressio tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa, että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita.

Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino on usein täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.
Alkoholismiin liittyvä jatkuva ja suuriannoksinen alkoholin käyttö altistaa henkilöä tapaturmille ja monille hengenvaarallisillekin somaattisille sairauksille, joista tavallisimmat ovat haimatulehdukset ja maksakirroosi.

Osa alkoholiriippuvuudesta kärsivistä voi oppia hallitsemaan alkoholin käyttöään. Jos olet huolissasi alkoholin käytöstäsi, vältä päivittäistä juomista. Käyttäessäsi alkoholia pyri rajaamaan juoma-annosten määrä korkeintaan 4–5 ravintola-annokseen. Pyri välttämään alkoholin käyttöä humaltuaksesi tai "lääkkeenä" ahdistuneisuuteen, unettomuuteen, häpeään, tyhjyyden tunteeseen tai masentuneisuuteen. Pyri myös välttämään tilanteita, joissa aikaisemman kokemuksesi valossa juot helposti enemmän kuin alun perin ajattelit. Opettele olemaan näissä tilanteissa joko täysin raitis, käyttämään ainakin osin alkoholittomia juomia tai käyttämään vain 3–4 ravintola-annosta alkoholia. Pyri löytämään harrastuksia tai toimintoja, joita voit käyttää "tyhjien" tai ahdistavien hetkien täyttämiseen.

Stressitilanteet ja pitkäaikainen, jatkuva stressi, lisäävät alttiutta käyttää alkoholia keinona vähentää stressiin liittyvää ärtymystä ja unettomuutta. Tämän vuoksi kaikki stressiä vähentävät toimenpiteet ja muut itsehoidolliset keinot auttavat hallitsemaan alkoholin käyttöä. Stressaavan työpäivän jälkeen reipas liikunta hävittää usein turhaksi tavaksi muodostuneen 2-3 oluen tai viinilasin käytön stressin tai siihen liittyvän unettomuuden hoidossa. Säännöllinen alkoholin käyttö unettomuuden hoidossa vähänkin pidempään käytettynä vain pahentaa unettomuutta. Alkoholiriippuvaisen kannattaa välttää niitä ärsykkeitä tai sosiaalisia tilanteita, jotka tuovat mieleen alkoholin käytön. Siten esimerkiksi kotimatkalla kannattaa välttää tuttuja kuppiloita tai ALKO:n liikkeitä. Jos sosiaalisissa tilanteissa tarjotaan alkoholia, on helpompaa ja viisaampaa olla täysin raitis, tai ottaa vain yksi alkoholipitoinen juoma. Monilla alkoholiongelmaisilla jo 3-4 oluen tai viinilasin ottaminen käynnistää humalatilaan johtavan juomisen.

Jos alkoholin käyttö on johtanut jatkuvaan pakkoon käyttää humalahakuisesti alkoholia, on useimmille lähes mahdotonta siirtyä alkoholin hallittuun käyttöön ilman 3–6 kuukauden pituista täysraittiutta. Osallistuminen AA-liikkeen toimintaan tai A-kiltoihin auttaa raittiuden saavuttamisessa tai ongelmakäytön hallinnassa. Huomattavalle osalle, ja erityisesti vahvan perinnöllisen alttiuden omaaville alkoholisteille, ainoa tehokas hoitokeino on pysyvä täysraittius.

Milloin hoitoon

Alkoholiriippuvaisen kannattaa aina kääntyä lääkärin, psykologin, mielenterveystoimiston tai A-klinikan puoleen, jos hän ei kykene omin avuin lopettamaan alkoholin ongelmakäyttöään. Osa alkoholiongelmaisista ei kykene sitoutumaan AA-ryhmiin. Ammatillinen hoito koostuu erityyppisistä psykoterapioista sekä lääkehoidosta. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa mielialalääkkeitä, alkoholin käytön estävää disulfiraamia (Antabus) tai alkoholin humalluttavia vaikutuksia ja siten joillakin retkahdusta estävää naltreksonia.

Alkoholivieroitusoireyhtymä

Alkoholin vieroitusoireyhtymällä tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pitempään käyttämänsä alkoholin päivittäisen käytön tai vähentäessään selvästi käyttämänsä alkoholin päivittäistä määrää. Vieroitusoireet ovat merkki yleensä fysiologisen alkoholiriippuvuuden kehittymisestä. Voimakkaat vieroitusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan alkoholinkäyttöään. Yksinkertainen krapula on oirekuvaltaan lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire.

Vieroitusoireiden voimakkuus ja kesto riippuvat osin alkoholin käytön määrästä ja kestoajasta, osin henkilön rakenteellisista ominaisuuksista. Alkoholin käytön jälkeisen vieroitusoireet ilmenevät yleensä 4–12 tunnin kuluessa alkoholin käytön lopettamisen tai käytön olennaisen vähentämisen jälkeen. Joskus harvoin oireet alkavat vasta muutaman päivän kuluttua alkoholin käytön lopettamisen jälkeen. Oireet ovat voimakkaammillaan 1–2 vuorokautta lopettamisen jälkeen, minkä jälkeen ne asteittain lievenevät 4–5 vuorokauden kuluessa. Pitkään kestäneen runsaan alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet – kuten ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys – voivat kestää jopa viikkoja alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen.

Alkoholivieroitusoireyhtymän oireita ovat hikoilu ja pulssin kohoaminen (yli 100/min), käsien vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, liikkeisiin liittyvä (motorinen) kiihtyneisyys, joskus hetkelliset näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset. Pienellä osalla alkoholin vierotusoireyhtymä etenee voimakkaan harhaiseksi ja hengenvaaralliseksi juoppohulluudeksi eli delirium tremens -tilaksi.

Itsehoito

Alkoholin vieroitusoireyhtymä on luonteensa vuoksi aina ohimenevä kestäen yleensä 2–7 vuorokautta alkoholinkäytön lopettamisesta. Etenkin pitempiaikaisen ja suuriannoksisemman alkoholinkäytön jälkeen ilmenevät ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys voivat kuitenkin jatkua alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen jopa useiden viikkojen ajan.

Vähänkin tavanomaista krapulaa voimakkaampien vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä alkoholiriippuvuudesta. Oireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan säännöllinen alkoholinkäyttö ja pyrkiä vain satunnaiseen vähäiseen alkoholin käyttöön tai täysraittiuteen ainakin 3–6 kuukauden ajaksi.

Milloin hoitoon

Alkoholin vieroitusoireet voivat olla niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan alkoholinkäyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee aina kääntyä lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen. Vieroitusoireiden hoito perustuu ensi sijassa lääkehoitoon. Ahdistuksen hoidossa käytetyt pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diatsepaami) ovat tavallisimmat lääkkeet vierotusoireiden hoidossa, mutta myös muita lääkkeitä voidaan käyttää vierotusoireiden lieventämiseksi. Vierotusoireiden lääkkeellisen hoidon ei kuitenkaan tulisi johtaa päihteiden ja oireiden hoidossa käytettyjen ahdistuslääkkeiden sekakäyttöön.
 
Tietoturva
Virtuaalisessa sosiaali- ja terveyspalvelukeskukesssa asiointi on turvallista. Lue lisää
Usein kysyttyä
 
Tietoa virtu.fi:stä